Pietarin rataa juhlittiin ensimmäisen kerran isoin juhlallisuuksin sen 100-vuotisjuhlavuonna. Juhlia järjestettiin perinteisillä rautatiepaikkakunnilla: Riihimäellä ja Kouvolassa.
Pietarin satavuotista taipaletta juhlittiin näyttävästi Riihimäellä. Juhla oli samalla Riihimäen juhlaa, olihan rata käytännössä synnyttänyt kaupungin. Juhlallisuuksissa muistettiin kaupungin iäkkäimpiä kukittamalla vanhin riihimäkeläinen sekä vanhin rautatieläinen. Rautatiepuistossa paljastettiin Topparoikka-patsas. Aseman seinään oli juhlan kunniaksi tehty muistolaatta. Lisäksi Riihimäen kaupunginmuseossa oli Pietarin historiasta kertova näyttely, jossa esiteltiin radan historiaa erityisesti kuvien avulla.
Sekä Riihimäki että Kouvola saivat aitoina rautatiepaikkakuntina asemilleen palan rautatiehistoriaa: muistomerkkiveturit. Kouvolassa tilaisuudessa kuultiin Kouvolan rautatieläisten soittokunnan musisointia sekä juhlapuheita. Kouvolan vanhin rautatieläinen jakoi muistojaan radan historian varrelta juhlakansalle.
Sanomalehdet juhlistivat satavuotiasta rataa kertomalla Pietarin radan historiasta, sen vaikeasta alusta nälkävuosien keskellä ja siitä, kuinka se nousi kuitenkin Suomen merkittävimmäksi rautatieyhteydeksi. Lehdet korostivat Pietarin radan taloudellisia vaikutuksia: rata oli kiihdyttänyt Suomen teollisuuden kasvua.
Vuonna 1970 Pietarin rata nähtiin erityisesti idän kaupan välittäjän roolissa. Rataosa Riihimäeltä Vainikkalaan oli yhä Suomen vilkkaimpia ja se oli pitkälti tavaraliikenteen ansiota. 60% radan liikenteestä oli tavaraliikennettä. Liikenteen – sekä matkustaja- että tavaraliikenteen – odotettiin nousevan 1970-luvun aikana 2–3% vuosivauhtia.
Radalla oli tehty perusparannusta 1960-luvun alkupuolelta lähtien. Tulossa oli kuitenkin vielä Luumäki–Vainikkala -osuuden parannus, sekä Lahden ja Vainikkalan ratapihojen laajentaminen.
Riihimäen juhlallisuudet kruunasi juhlajuna Riihimäeltä Leningradiin. Juna lähti varsinaisena juhlapäivänä 11.9.1970 torvensoiton saattelemana kohti Leningradia. Mukanaan sillä oli liki 400 juhlavierasta. Kyytiin oli päässyt erityisesti riihimäkeläisiä: koko kunnanvaltuusto ja -hallitus oli kutsuttu.
Juhlallisuudet eivät päättyneet junakyytiin, sillä perillä Leningradissa oli luvassa lisää puheita sekä muistolaatan paljastus Suomen asemalla. Juhlaseurue viipyi Leningradissa usean päivän, tutustuen sen nähtävyyksiin. Matkan ohjelmassa oli muun muassa käynti Iisakin kirkossa ja Eremitaasissa. Leningradin kaupunki järjesti juhlavierailleen vastaanoton.
Roosa Ruotsalainen
Suomen Rautatiemuseo
Käytetyt lähteet:
Kaste, J.H.: “Riihimäen–Pietarin rata täyttää sata vuotta”, Rautatie-uutiset 2.9.1970 nro 16.
Lumio, Mikko: “Riihimäen–Leningradin rata 100-vuotias”, Keskisuomalainen 6.9.1970 nro 240.
“Radan juhlavuosi – Riihimäen–Pietarin rata täyttää 100-vuotta”, Rautatieläinen 10.9.1970 nro 37.
”Riihimäen juhlajuna matkalla Leningradiin”, Helsingin Sanomat 12.9.1970
Suomen Rautatiemuseon rautatiehistoriallinen arkisto: Hna:8.