Helsinki-Hämeenlinna -radan linjaus ja muutama vuosi myöhemmin tehty päätös Pietarin radan haarautumiskohdasta synnytti eteläisen Hämeen soiseen maastoon uuden paikan, Riihimäen.
Ensimmäisen kerran Riihimäki esiintyy kirjallisessa muodossa vuoden 1856 ehdotuksessa, jossa esitellään ratalinjan valmisteluita ja työasemien paikkoja. Rautatien rakentamisen aikoihin Hausjärven kirkonkirjoissa ja henkikirjoissa Riihimäestä käytettiin nimitystä ”4. asema” ja myöhemmin ”Riihimäen asema”. Kirkonkirjoissa Riihimäki-nimi esiintyy ensi kerran vuonna 1861 ja henkikirjoissa Helsinki-Hämeenlinna radan valmistumisen jälkeen vuonna 1863.
Riihimäen yhdyskunnan rakentuminen alkoi Voudinmäeltä eli nykyisestä Rautatienpuistosta. Puiston ensimmäiset rakennukset rakennettiin radanrakentajia ja työnjohtoa varten. Radanrakentajat vetivät paikkakunnalle mukanaan myös muuta väestöä, seppiä, kirvesmiehiä, kauppiaita, leipureita ja muita käsityöammattien edustajia perheineen.
Merkityksellinen asemanseutu
Rautatieliikenteen alkaessa vuonna 1862 Riihimäen asema oli vain seisake. Asemarakennus valmistui vuonna 1868, kun Riihimäki-Pietari -rataa jo rakennettiin. Tätä ennen lippuja myytiin vuonna 1858 rakennetussa ratainsinöörin talossa.
Riihimäki-Pietari -radan valmistuminen vuonna 1870 merkitsi sitä, että Riihimäestä tuli tärkeä rautateiden solmukohta ja kauttakulkuasema. Riihimäki oli Suomen ensimmäinen risteysasema. Rata vihittiin käyttöön Venäjän keisari Aleksanteri II nimipäivänä 11.9.1870. Tätä päivää pidetään myös Riihimäen syntymäpäivänä, sillä risteysaseman vaikutus asemakylän kasvuun, kehittymiseksi itsenäiseksi kunnaksi ja lopulta kaupungiksi oli merkittävä.
Riihimäen rautatieasema oli paikkakunnan keskus olemassaolonsa alusta pitkälle 1900-luvulle asti. Asema on yksi parhaiten tunnetuista Riihimäen rakennuksista ja paikoista vielä nykyisinkin. Asemanseudun merkitys kaupungille ja sen identiteetille on suuri.
Asemalla on tehty töitä, tavattu tuttuja, nähty erilaisia ihmisiä, koettu tuulahduksia maailmalta, ihmetelty junia, todistettu erikoislaatuisia tapahtumia, käyty syömässä ja juomassa. Aseman kautta on kuljettu työmatkat ja lähdetty lomamatkoille. Rautatieasema on ollut se paikka, jota kautta uudet ihmiset ovat paikkakunnalle tulleet, ja jota kautta riihimäkeläiset ovat päässeet tutustumaan muuhun maailmaan. Asema on monien tunteiden paikka.
Riihimäkeläiset löysivät asemasta heti sen valmistuttua mukavan vapaa-ajanviettopaikan. Asemanpuistossa saattoi nautiskella kauniista ympäristöstä tai viettää romanttisia hetkiä mielitietyn kanssa. Asemaravintolassa voi juoda kupposen kahvia tai lasin olutta. Asemalaitureilla käytiin seuraamassa saapuvia ja lähteviä junia ja seuraamassa matkustavaisten hyörinää. Asemalla nähtiin ensimmäiset ulkomaalaiset ja myös sotilaat herättivät mielenkiintoa.
Suurinta mielenkiintoa herättivät tilanteet, joissa oli mahdollisuus nähdä vilaus jostakusta korkea-arvoisesta matkustajasta. Keisarillisten vaunujen ohittaminen ja varsinkin pysähtyminen oli aina suuri tapaus.
Riihimäen keskuspaikan, rautatieaseman, piiristä on virinnyt paikkakunnan kansanvalistustyö, monet harrastusseurat, kuten urheilu ja musiikkiseurat sekä useat yhdistykset. Hengellisiä tilaisuuksia järjestettiin asemalla ennen Riihimäen kirkon valmistumista 1905.
Asema säilyi pitkään riihimäkeläisten tärkeänä ajanviettopaikkana. Vähitellen paikkakunnalle tuli myös muita vapaa-ajan viettomahdollisuuksia, joten asemalla toimettomana oleskelu väheni. Se ei kuitenkaan ole loppunut koskaan.
Riihimäen asemanseutu on monipuolinen, ajallisesti monikerroksellinen, mutta silti sisäisesti yhteneväinen ja kuuluu nykyisin Museoviraston laatimaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon.
Rautatie toi toimeentuloa
Riihimäen asemanseutu ratapihoineen, laitureineen, lennättimineen, varikkoineen ja veturitalleineen on 150 vuoden kuluessa työllistänyt tuhansia riihimäkeläisiä. Rautatieläiset lennätinkonepajan työntekijöineen muodostivat asemakylän kantaväestön ja rautatiet pysyi pitkään paikkakunnan tärkeimpänä työnantajana. Valtionrautatiet tai VR-yhtymä on pysynyt paikkakunnan kolmen suurimman työllistäjän joukossa.
Ensimmäisiä työntekijöitä rakentuvassa asemakylässä olivat radanrakentajat ja rautateiden virkamiehet. Osa radanrakentajista jäi Riihimäelle radan valmistuttua toisiin työtehtäviin. Toimivan radan myötä syntyneitä ammatteja oli muun muassa asema- ja vaihdemiehet, jarru- ja veturimiehet, konduktöörit, kirjurit, insinöörit, sähköttäjät sekä ratavartijat. Rautateillä on tyypillisesti tehty pitkiä työuria ja uriin on mahtunut usein lukuisia eri työtehtäviä
Rautatiet tarjosivat ansiotyömahdollisuuksia naisillekin alusta asti. Jo rakentamisvaiheessa naiset olivat mukana. Toiminnan alkaessa rautatie palkkasi naisia siivous- ja veräjänvartijan tehtäviin.
Keisari antoi luvan kokeilumielessä nimittää naisia Suomen lennätinlaitokselle sähköttäjiksi vuonna 1864. Riihimäkikin sai pian ensimmäiset naispuoliset sähköttäjät. Naisia alettiin vähitellen palkata lipunmyyjiksi ja keskushallintoon laskenta-apulaisiksi ja kirjureiksi ja 1900-luvun mittaan yhä monipuolisempiin tehtäviin.
Rautatieläisten lapset ovat usein tulleet tutuiksi rautatietöiden kanssa jo pienestä pitäen seuraamalla vanhempiensa töitä. Asemakylän alkuvuosikymmeninä monet rautatieläisten lapset myivät matkustavaisille kesäisin keräämiään marjoja, omenoita, luumuja, sieniä ja Vantaanjoesta pyydystämiään rapuja sekä talvisin luutia ja vispilöitä. Myös naisia oli asemanseudulla myymässä marjoja, hedelmiä, kahvia ja pullaa.
Pietarin radan avautumisen aikoihin suurin osa Riihimäen seudun asukkaista sai elantonsa maataloudesta. Riihimäkeläiset veivät voita myytäväksi Pietariin, jossa siitä maksettiin hyvin. Riihimäen asemalta voita sekä muita maataloustuotteita lastattiin suuria määriä myös muualle myytäväksi. 1870- ja 1880-lukujen taitteessa Riihimäeltä vietiin lähdevettä Helsinkiin. Tikkurilan Lähdevesiyhtiö toimitti Hyvinkäältä lähdevettä pääkaupunkiin ja se ulotti veden hankinnan myös Riihimäelle.
Riihimäelle asettuneet rautatieläiset tarvitsivat erilaisia palveluita. Ensimmäiset käsityöläiset muuttivat asemakylään 1860-luvulla. Kauppatoiminnan lisäksi tori- ja markkinakauppa olivat edelleen merkittävässä asemassa. Erityisesti 1910-luku oli uusien kauppojen perustamisen aikaa. Riihimäestä kehittyi ympäristönsä taloudellinen keskus.
Rautatiet edesauttoivat myös teollisuuden syntymistä Riihimäelle. Riihimäkeläisen teollisuuden alkuna voidaan pitää helsinkiläisten rautatieläispiirien vuonna 1890 perustamaa turvepehkutehdasta Patastenmäessä. Turvepehkua käytettiin mm. karjataloudessa ja rakennustäytteenä. Tehdas oli 1800-luvun lopulla huomattavin työnantaja Riihimäellä heti rautatien jälkeen.
Varsinaisesta teollistumisesta voidaan puhua vasta, kun loppilainen Hjalmar Gabriel Brander (vuodesta 1906 Paloheimo) laajensi toimintansa Riihimäelle perustamalla rautatieaseman läheisyyteen vuonna 1904 sahan ja vuonna 1910 sähkölaitoksen. Toinen kylän merkittävä teollisuuslaitos syntyi vuonna 1910 Riihimäen lasin myötä. Myös vuonna 1907 perustettu Teknokemiallinen tehdas Helios Oy muutti Forssasta Riihimäelle vuonna 1911 parempien kulkuyhteyksien ja sähkön saannin vuoksi. Hyvät kulkuyhteydet ovat vaikuttaneet myös myöhemmin paikkakunnalle tulleiden teollisuuslaitosten sijoittumiseen.
Vaaroja ja turvallisuutta
Rautatieliikenne lisäsi höyryveturien aikana tulipalovaaraa. Riihimäen veturivarikolla säilytettiinkin palosammutuskalustoa, jota käytettiin myös muualla asemakylässä. Riihimäen ensimmäinen palopäällikkö oli rautatieläinen ja paloasema oli sijoitettuna rautatien rakennukseen. Riihimäen VPK perustettiin vuonna 1894 nimellä Rautatien Wapaaehtoinen Palosammutus- ja Korjauskunta.
Vilkas risteysasema toi myös järjestyshäiriöitä kuten juopottelua, ilkivaltaa, tappeluita ja varkauksia asemanseudulle. Vuonna 1887 Hausjärven nimismiehen virkapaikka muutettiinkin Riihimäelle. Järjestyshäiriöiden lisääntyessä asemapoliisi aloitti valvonnan rautatieasemalla vuonna 1896. Asemalla otettiin myöhemmin käyttöön myös erityiset asemalaituriliput, joita ilman ei laitureille saanut enää mennä.
Vuonna 1890 valtio osti läheltä rautatieasemaa rakennuksen vankiasemaksi, jonne majoitettiin rautateitse kuljetettavat vangit. Riihimäen varavankila perustettiin vuonna 1929 noin neljän kilometrin päähän kauppalan keskustasta pohjoiseen johtavan rautatien varresta. Vankilan sijainti suuren rautatieristeyksen lähistöllä helpotti vankien ja vankilan tuotteiden kuljetusta. Vankilan rakennusten valmistuttua varavankila muutettiin Riihimäen keskusvankilaksi.
Vuonna 1908 tehtiin päätös venäläisen sotaväen sijoittamisesta Riihimäelle. Varuskunta rakennettiin strategisesti tärkeään paikkaan pääradan ja Pietarin-radan risteykseen.
Rata-alueet ovat olleet poikkeusaikoina ratkaisevassa asemassa. Suurlakon aikaan vuonna 1905 lakkolaiset miehittivät aseman ja katkaisivat viestiyhteydet sekä radan Riihimäellä, tuhosivat rataa lähiseudulla ja katkaisivat lennätinlinjoja. Myös vuonna 1918 käytiin taisteluita rautatielinjoista. Työväki otti vallan käsiinsä ja punakaarti miehitti tärkeät toimintakeskukset kuten lennättimen, puhelimen, postin sekä rautatieaseman. Talvi- ja jatkosodassa Riihimäen kautta kulki lähes kaikki joukko- ja huoltokuljetukset. Myös evakkokuljetukset menivät Riihimäen kautta. Rautatien risteysaseman ja teollisuuslaitosten vuoksi Riihimäkeä pommitettiin talvisodan aikana voimakkaasti.
Edistyksellistä liikennettä ja tietoliikennettä
Rautatieliikenne lisäsi myös maanteiden käyttöä. Kyytilaitoksen tehtäväksi jäi toimia paikallisliikenteen täydentäjänä. Vanhojen valtateiden varsilla olevien majatalojen sijoittelua jouduttiin muuttamaan. Riihimäen seudun talollisille rautatien tulo merkitsi lisärasitusta niin kyydinhoidon kuin maanteiden hoidon osalta, sillä heidät velvoitettiin huolehtimaan kyydityksestä kahdessa kestikievarissa. Pietarin rata lisäsi liikennettä tuntuvasti Oitin ja Herajoen suunnalla. Kyytilaitos lakkautettiin vuonna 1931.
Yleisen liikennetarpeen kasvaessa sekä rataverkoston tihentyessä yhä useampi tavara- ja matkustajajuna ajoi Riihimäen kautta päivittäin. Riihimäestä tuli vilkas kauttakulkuasema. Risteysasemalla junanvaihtojen yhteydessä myös vietettiin aikaa paikkakunnalla. Riihimäen asemaravintola tuli kuuluisaksi ruokalistoistaan. Viereinen hotelli palveli yöpyviä asiakkaita.
Sähköjunaliikenteen myötä vuodesta 1972 alkaen Riihimäki kuului yhä selvemmin pääkaupungin lähiliikenteen piiriin. Rautatien paikallisliikenne nopeutui ja matkustajamäärä kasvoi. Työssäkäynti Helsingin seudulla helpottui. Viime vuosikymmeninä tuhannet riihimäkeläiset ovat käyneet paikkakunnan ulkopuolella töissä, ja toisaalta muualta on tullut lähes saman verran työntekijöitä Riihimäelle.
Posti- ja lennätinlaitosten toiminta liittyivät kiinteästi rautateihin. Rautatieasemille alettiin perustaa postitoimipaikkoja vuodesta 1862 lähtien. Riihimäen ensimmäiseksi postitoimiston hoitajaksi määrättiin asemapäällikkö Anton Wilhelm Öller vuonna 1871. Posti toimi aseman yhteydessä vuoteen 1963 saakka ja senkin jälkeen haarakonttori toimi asemalla vielä yli 20 vuotta.
Suomen ensimmäinen lennätinlinja Pietarista Helsinkiin otettiin käyttöön vuonna 1855. Vuonna 1871 Riihimäeltä oli lennätinyhteys Helsinkiin, Hämeenlinnaan ja kaksi linjaa Pietariin. Aluksi lennätin palveli ainoastaan rautatietä, mutta vuodesta 1874 lähtien riihimäkeläiset, samoin kuin muutamien muidenkin asemien asukkaat saattoivat lähettää yksityisiä sähkösanomia rautatien lennättimestä. Riihimäestä kehittyi rautateiden koko lennätinliikenteen sekä viestitystoiminnan keskus. Rautateiden liikennekonepajalle valmistuivat tilat Riihimäen veturitallin eteläpuolelle vuonna 1881.
Puhelin tuli rautateiden käyttöön 1880-luvulla, Riihimäelle ensimmäisten paikkakuntien joukossa. Riihimäen ensimmäinen puhelinlinja tehtiin rautatieasemalta ratainsinöörin asunnolle ja pian myös muihin rautatiekohteisiin ja lääkärille. Lennättimellä hoidettiin kuitenkin edelleen kaukoliikenneyhteydet 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen saakka.
Helena Lindstén ja Päivi Yli-Karhula
Riihimäen kaupunginmuseo
Käytetyt lähteet:
Bergström, Matti: Pietarin rata. Julkaisussa Meno – Paluu Pietariin. Toim. Timo Simanainen ja Eeva Toikka. Riihimäen Taidemuseon julkaisuja 5. Tammer-Paino, Tampere 2000.
Hoffrén, Jouko & Penttilä, Kalevi: Riihimäen historia I vuoteen 1960. Riihimäen kaupunki. Karisto, Hämeenlinna 1979.
Lindstén, Helena: Teknokemiallisen teollisuuden uranuurtajia – Helioksen, Tekan ja Havin historiaa. Julkaisussa Kauneutesi ei haihdu. Teka-Havi Oy:n mainosoriginaaleja. Toim. Kaisa Koivisto. Riihimäen kaupunginmuseo. Riihimäen kirjapaino 2005.
Penttilä, Kalevi: Riihimäki –torpparikulmasta kaupungiksi. Julkaisussa Meno – Paluu Pietariin. Toim. Timo Simanainen ja Eeva Toikka. Riihimäen Taidemuseon julkaisuja 5. Tammer-Paino, Tampere 2000.
Riihimäen kaupunginmuseon arkisto:
Rautatieläisten haastatteluja 1968
Rautatieaiheinen keruukilpailu 1970
Rautatieläisten haastatteluja 2009–2010
Riihimäki – Rautatien tytär 1862. Näyttelymoniste Riihimäen varuskunnan historia. Riihimäen kaupunginmuseo 1992.
Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, Riihimäen kaupunki, kaavoituspalvelut 2000.
Risteysasema Riihimäki 140 vuotta. Riihimäen kaupunginmuseo. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2010.
Salminen, Timo: Riihimäkeläisen tarina. Näyttelymoniste. Riihimäen kaupunginmuseon perusnäyttely, 1998.