Pietarin rata tuli heti valmistuttuaan kokonaisuudessaan Suomen Valtion Rautateiden hallintaan ja liikennöitäväksi. Pietarin Suomen asema oli radan komein asema, sillä se oli kuin Suomen käyntikortti Pietarissa.
Pietarin aseman suunnitteli venäläinen arkkitehti Pjotr Kupinsky. Asemasta tuli raiteiden suuntainen, yli 100 metriä pitkä kivinen rakennus. Aseman täytyi olla eurooppalaista tyyliä, sillä Pietarin keskustan läheisenä asemana sen tuli olla ympäristönsä veroinen. Pietarin radan pääteasemaa ryhdyttiin kutsumaan Suomen asemaksi, sillä Pietarissa oli jo useita muiden ratojen asemia.
Aseman sisätilatkin olivat muita radan asemia komeammat. Sisätilojen suunnittelusta vastasi arkkitehti Wolmar Westling yhdessä P.E.S. Degenaerin kanssa. Kaksikerroksisen aseman yläkerrassa sijaitsivat henkilökunnan huoneistot ja alakerrassa tilat matkustajille sekä toimistotilat. Erikoisuutena Pietarin asemalle rakennettiin keisarin huoneisto, jossa keisarillinen seurue pystyi odottamaan junan lähtöä arvonsa mukaisissa puitteissa. Pietarin asemalla toimi myös tulli ja posti.
Pietarin Suomen asemalle ostettiin maata Pietarin Viipurin kaupunginosasta, Neva-joen rannalta. Sijainti oli ideaalinen rautatien suurelle pääteasemalle, sillä veden läheisyys tarkoitti helppoa tavarankuljetusta. Laivoista pystyi lastaamaan tavarat junaan ja junasta taas laivaan. Asemalle rakennettiin oma satamalaituri, johon mahtui yhtä aikaa kuusi alusta. Tavaraliikenteen vuoksi asemalle rakennettiin suuri kivinen makasiini.
Kivisen asemarakennuksen lisäksi asemalle rakennettiin puinen asemarakennus lähiliikenteelle. Pietarin Suomen asemasta tulikin nimenomaan lähiliikenteelle tärkeä asema. Pietarin asemalta tehtiin selvästi lyhyempiä matkoja kuin esimerkiksi Helsingin asemalta.
Liikenteen kasvun myötä Pietarin asema-alueella oli pakko tehdä muutoksia jo pian aseman valmistumisen jälkeen. Ensimmäiset ratapihalaajennukset tehtiin jo niinkin pian kuin vuonna 1872. Suuri ratapihan laajentaminen tapahtui kuitenkin vasta vuosina 1905–1913, jolloin ratapiha muokattiin uuteen uskoon.
Pietarin Suomen asema, niin kuin muutkin Venäjän puoleiset asemat, poistui Suomen hallinnasta virallisesti Tarton rauhassa vuonna 1920. Sittemmin vanha asema on purettu, ja tilalle on rakennettu uusi, pääteasema-tyylinen asemarakennus, joka otettiin käyttöön vuonna 1960. Vanhasta asemasta on säilytetty osa rakennuksen länsipuolella. Osa Suomen Valtion Rautateiden aikaisista veturitalleista on yhä jäljellä.
Roosa Ruotsalainen
Suomen Rautatiemuseo
Käytetyt lähteet:
Iltanen, Jussi: Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat. Karttakeskus 2009.
Turpeinen, Oiva: Pietarin rata – Rajamaasta maailmalle. Tammi 2004.