Rautatien valmistuttua Pietariin saakka saivat monet suomalaiset ensikosketuksensa kaupunkiin. Sinne pääsi nyt entistä nopeammin ja huokeammalla hinnalla. 1870-luvun matkaopas sekä sanomalehtien matkakertomukset vievät tuon ajan Pietarin tunnelmaan.
Pietariin saapuessa matkaajaa odotti ensimmäisenä suuri rautatieasema. Pietarin Suomen asema oli radan ainut kivestä rakennettu asema. Sillä oli syytäkin olla komea, sillä Pietari tarvitsi keisarikunnan pääkaupunkina edustavan rautatieaseman. Aseman edessä vastassa olivat vossikat eli ajurit, jotka kärryineen ja hevosineen odottivat matkustajia kyydittäviksi määränpäähänsä. C.M. Lindforsin matkaopas, Tiensaattaja Pietarissa, varoittaa kuitenkin harjaantumatonta kyydistä, vaikka useimmiten vossikkakuski oli ” – – hyvänluontoinen, ystävällinen ja puhelias. Jokaiselle jalkamiehelle tarjoelee hän palvelustaan, vieläpä mitä nöyrimmällä ja imartelevalla tavalla. Muukalaisen tulee kuitenkin olla varoillaan, ettei hän tulisi aika lailla petetyksi.”1
Pietari oli kansainvälinen kaupunki, jossa kadulla kuuli venäjän lisäksi saksaa, suomea, englantia, espanjaa ja monia muita kieliä. Suomalaisia oli 21 000 kaupungin liki 670 000:sta asukkaasta, mikä oli kolmanneksi suurin kaupungin kansallisuuksista venäläisten ja saksalaisten jälkeen. “Mutta mitä on parikymmentä tuhatta tällaisessa kaupungissa!”2
Ensikertalaiselle Pietarissa oli paljon ihmeteltävää. Rakennukset olivat pääkaduilla kivestä ja koko kaupunki oli täynnä palatseja ja kirkkoja. Komeat sillat ylittivät Neva-joen ja sen lukuisat kanavat. Tiensaattajan mukaan kauneimmat näkymät oli Nevski Prospektilla, Fontanka-kanavan ylittävällä Anitškovin sillalla, jolta avartui ” – – niin jalo ja kaunis näkö-ala, jollaista ainoastaan harva kaupunki voi tarjota.”3 Kanavat olivat täynnä erilaisia veneitä ja rannat erilaisia kojuja.
Nevski Prospekt oli tuolloinkin Pietarin ehdoton keskus. Suuri katu oli jo leveydessään kävijälle ihmetyksen aihe. Liikenne oli vilkasta ja siihen tottumattoman pitikin katsoa tarkkaan, mihin oli menossa, jos mieli päästä kadun toiselle puolelle ehjin nahoin. Uuden Suomettaren toimittaja kehotti kuvittelevan muurahaisten liikkeitä, jotta lukija pystyisi paremmin hahmottamaan Nevskin valtavan kuhinan:
” – – Olet ehkä havainnut mitenkä [muurahaiset] toisinaan tekevät itsellensä lavean tien pesäänsä, jota tietä luvuttomat laumat liikkuvat sinne tänne kukin omissa toimissaan. Mikä niistä kortta kuljettaa, mikä haalii havuneuloja, mikä taasen taakatta tallustelee. Ajattele näitä liikkuvia olentoja ihmisiksi ja hevosiksi, korsuja ja havuneuloja sangoiksi, mytyiksi ja ajokaluiksi, niin on sinulla elävä kuva liikenteestä Nevskin prospektilla. Helsinki on olevinaan vilkasliikenteinen, mutta Helsingistä Pietariin tullessa on tämän suhteen kuin tulisi Naantalista Helsinkiin.”4
Kaupungin suurin kauppakatu lähti Nevskiltä kohti Mars-kenttää. Sadovaja-kadulle oli keskittynyt monenlaista kauppaa. “Kadulta eli trotuvarilta katsoen, näkee isoista ja komeista akkunista, mitä missäkin puotissa on myytävänä. – – tavallisesti ei ole kaikkea lajia yhdessä puodissa, niinkuin pikku kaupungeissa.”5 Liikkeet olivat siis hyvin erikoistuneita ja joidenkin tuotteiden kauppiaille oli jopa omia katujaan. Suomesta tullut sai ihmetellä kaikenlaisen tavaran paljoutta.
Majoitusta halutessaan suositteli Uusi Suometar ”Suomalaista kortieria”. Sinne löysi kun kulki ” – – Nevskin prospektia Moskovan rautatien asemahuoneelle ja sitte tämän vasemman puolisesta nurkasta vievää Sontscharnaja-katua, kunnekka kotvasen kuljettua havaitset oikealla puolella erään portin päällä selvillä Suomen sanoilla kirjoitettuna: ‘Majatalo matkalaisille’.”6 Majoituksen laadusta ei kannattanut odottaa liikoja, mutta ainakin venäjäntaidoton selvisi majoituksensa kanssa helpommalla. Kaikkein paras oli matkata seurassa, sillä silloin myös huoneen hinnan sai jaettua puoliksi, eikä se silloin tullut kovin kalliiksi.
Nähtävyyksistä Tiensaattaja mainitsee nykyisinkin tutut Eremitaasin ja Iisakin kirkon, sekä koko joukon erilaisia palatseja, teattereita ja puistoja. Uusi Mihaelin palatsi on ” – – pääkaupungin mitä kauniinpia, niin ulkonaisen komeutensa kuin soman sisustansakin vuoksi.”7 Eremitaasin upeita taidekokoelmia pääsi katsomaan jo tuolloin. Kesäkaudella, huhtikuusta heinäkuuhun se oli auki kymmenestä neljään. Iisakin kirkko oli jo pelkästään suuruudessaan komea: se oli tuolloin Pietarin korkein rakennus. Sen kullatun kupolin päällä olevasta kullatusta tornista näki koko Pietarin.
1870-luvun matkaoppaan perusteella voisi valita matkaohjelmansa myös nykypäivän Pietarissa. Kadut ovat saaneet uudenaikaisemmat päällysteensä, kauppa- ja liikekeskuksia on rakennettu, ja ravintoloiden, kahviloiden, museoiden ja kauppojen tarjonta on moninkertaistunut. Pietarissa on silti yhä jäljellä entisaikojen viehättävää tunnelmaa.
Roosa Ruotsalainen
Suomen Rautatiemuseo
1 Lindfors 1873, s.17.
2 Uusi Suometar nro 77, 28.6.1878.
3 Lindfors 1873, s.19.
4 Uusi Suometar nro 77, 28.6.1878.
5 Pohjois-Suomi nro 23, 18.11.1876.
6 Uusi Suometar nro 77, 28.6.1878.
7 Lindfors 1873, s.49.
Käytetyt lähteet:
Lindfors, C.M.: Tiensaattaja Pietarissa ja sen likiseuduilla, sinne matkustaville ja siellä asuville Suomalaisille. G.W. Edlund, Helsinki 1873.
“Matkamuistelmia Oulusta Helsinkiin ja Pietariin.”, Pohjois-Suomi nro 23, 18.11.1876.
“Matkustus Suomessa”, Uusi Suometar nro 77, 28.6.1878.