Kun rata Pietariin päätettiin rakentaa, todettiin myös keisarin tarvitsevan omat junanvaununsa matkustamiseen suuriruhtinaskunnassa. Vaunuja tilattiin lopulta omat keisarille ja keisarinnalle, sekä salonkivaunu, ruokasalivaunu, keittiövaunu ja lämmitysvaunu.
Suomalaisesta keisarin junasta on säilynyt kolme loisteliasta vaunua: keisarin vaunu, keisarinnan vaunu ja salonkivaunu, sekä jonkin verran irtaimistoa esimerkiksi ruokasalivaunusta.
Keisarin vaunu A2 ja ruokasalivaunu A3 tilattiin molemmat Saksasta. Vaikka keisarin vaunu rakennettiin tehtaan vakiomallisen ”ruhtinasvaunun” pohjalta, määritti tilaaja tarkkaan sisustuksesta: vihreää pukinnahkaa seiniin ja huonekaluihin, kattoon ja verhoihin silkkiä sekä puuosat amerikkalaista pähkinäpuuta.
Keisarinnan vaunu A6 ja salonkivaunu A7 rakennettiin Helsingin konepajassa vanhoista matkustajavaunuista. Keisarinnan vaunu sisustuksessa on käytetty runsaasti sinistä silkkiä sekä seinissä että huonekaluissa. Sänky on kiinnitetty kattoon nahkahihnoilla. Salonkivaunun salonkiosasto taas hehkuu punaista silkkiä ja pienempi kabinetti harmaata.
Vaunuja on käytetty virallisilla matkoilla vain muutama kerta. Keisareista Aleksanterit II ja III käyttivät vaunuja. Leskikeisarinna Maria Fjodorovna matkusti niillä vielä vuonna 1914 palatessaan kotiinsa Englannista kiertotietä ensimmäisen maailmansodan puhjettua.
Koska vaunut olivat Suomen valtionrautateiden, ne jäivät Suomen itsenäistyttyä Suomeen. Kolme vaunuista otettiin muuhun käyttöön, mutta kolme niistä on säilynyt Suomen Rautatiemuseossa.
Marina Bergström
Suomen Rautatiemuseo
Käytetyt lähteet:
Keisarin juna – Romanovit Suomen rautateillä. 1998.